Juhani Viita – urheilumies Virroilta, poimintoja vuosien varrelta

Juhani perusti ensimmäisen ”valmennusryhmänsä” kotikylänsä Vaskiveden pojille urheilutoimintaa järjestäen 1970-luvun alussa. Vaativan 14-vuotiaan ”valmentajan” treeneissä oli sen verran kova tahti heti alusta saakka, että mukana vipeltänyt ikätoveri Raunioniemen Markku totesi, että enää en kerhoosi tule; kävi jalat niin kipeiksi!

Oppikoulun jälkeen Kuortaneella 1973 käyty liikunta- ja valmennustiedon peruskurssi loi pohjaa tietoudelle ja vetotaidoille. Samoihin aikoihin ohjattavana oli kansalaisopiston liikuntapiiri sekä Vaskiveden Nuorisoseuran naisten ja miesten lentopallojoukkueet.

Vuonna 1974 lähdettiin Juhanin johdolla miesten 5-sarjaan Vaskiveden Ns:n nimissä. Ensimmäisiä merkittäviä saavutuksia ”tiukalla” valmentajalla oli saada pelaamisen ja treenien väliin totutusti sijoitetut, salissa pidetyt tupakkatauot siirrettyä ulos ja tupruteltavaksi vasta urheilemisen jälkeen.Tämä pienen kädenväännön jälkeen onnistui ja salin sisäilma parani kertaheitolla.

Juhanin oma urheileminen oli ollut totista ympärivuotista treenaamista oppikoulun liikunnanopettaja Paavo Hietasen innostamana, kunnes korkeushypyssä 16-vuotiaiden sarjassa nuorimies kierähti maan tilastossa 4. sijalle tuloksella 182. Oulun Raatin kentällä Sm-kisassa tuli ”vasta” 7. sija, sillä polven nivelkierukan repeämä oli vienyt Hämeen piirin mestarilta harmittavasti parhaan terän.

Oma yleisurheilu-ura päättyi siihen kesään, mutta kiinnostus korkeushyppyyn säilyi; jo seuraavana vuonna nuori virtolaislupaus Jouko Kilpi sai Juhanista innostavan valmenta-jan. Parivaljakon yhteistyö jatkui runsaat 10 vuotta. Näinä vuosina Jouko voitti korkeushypyssä useita Suomen mestaruuksia eri ikäluokissa ja teki jopa kaksi kertaa Suomen ennätyksenkin. Maaotteluedustukset ja yleisurheilun MM-kisat Helsingissä vuonna 1983 olivat historian lehdille kirjautuneita merkkipaaluja.

Nuori A-valmentaja luotsaa miesjoukkuetta 1-sarjassa

1970-luvun puolivälissä Juhani toimii yläasteen poikien liikunnan tuntiopettajana ja valitaan kotikauppalansa urheilusihteeriksi. Vapaa-aikana valmennustyö lisääntyy ja vastuu kasvaa. Vaskiveden Ns:n 3-sarjaan nousseen joukkueen rinnalla alkaa myös Virtain Veikkojen 1-sarjamiehistön luotsaaminen. Yhteiskoulun sali oli näyttämönä, kun maan nuorin 1-sarjavalmentaja kannusti Tuomolan Matin, Juvakan Antin ja Palanteen Jussin johdolla kuntoaan kohentavaa joukkoa.

-Silloin oltiin lähellä maan kärkeä, kun 1-sarjaa kotikutoisella virtolaisryhmällä pelattiin. Lähes jokaisen vastustajan riveissä oli kokeneita maajoukkuemiehiä. Monet silloin Kisapirtin hornankattilan ahtaasta katsomosta edes vilauksen pallosta nähneet muistavat, kuinka joukkueemme lyhin pelaaja Kari Ylä-Jarkko torjui yksinään yli metrin ponnistavan Kauko Alajoen hirmulyönnin suoraan Pohjanmaan ylpeyden varpaille. Lähtemättömästi jäi mieleen myös se, kun Rantaperkiön Iskun Juhani Vesasen kantti petti täysin Veikkojen itsevarmuuden edessä. Silloin pelaajien asenne oli niin kova, että he olisivat menneet vaikka kivimuurin läpi, jos valmentaja olisi sitä vaatinut.

20-vuotiaan valmentajan kokemuksessa ja valmennustaidoissa oli silloin vielä ymmärrettävästi paljon kasvunvaraa, mutta innostus ja luja usko urheiluun korvasivat osin tätä vajetta.

Jussin tallissa paljon väkeä

Moni virtolainen ja muutama naapuripitäjienkin nuori lukeutui 1970-luvun lopulla ”Jussin talliin”, mikä tiesi sitä, että sai henkilökohtaisen harjoitusohjelman ja valmennusta.

-Uskon, että valtaosalle lähes sadan nuoren joukosta urheileminen antoi merkittävän osan siitä kasvupohjasta, mistä aikanaan kukin aikuisten maailmaan ponnisti. Itse koin yhteistyön näiden nuorten kanssa etuoikeutena, mikä samalla kasvatti omaa pääomaa valmentajana. Siitä joukosta on maailmalle lähtenyt edustava lista kansalaisia ja heidän sijoittumisensa yhteiskuntaan on ollut mielenkiintoista seurattavaa.

-Sain olla valiojoukon vetäjänä mistä kertoo se, että ”tallistani” ponnistaneista kavereista ovat Fortumin ex-toimitusjohtaja, nyt jo edesmennyt, Tapio Kuula sekä mm. MTV:n uutisankkuri Keijo Leppänen. On geologi, diplomi-insinöörejä, insinöörejä, opettajia jne. jne. Tämä todistaa sen, että urheilu ja opiskelu ovat hyvä yhdistelmä; urheilun opettaa järjestelmällisyyteen ja hyväkuntoinen jaksaa opiskella paremmin.

-Hauskaa on todeta, että tiimistäni mm. yksi nuori hankki arvostetun kiinteistövälittäjän sitkeyden määräämieni 20 kilometrin tasavauhtisten lenkkien tukemana, yhdestä tuli maamme johtavan urheiluopiston vararehtori yhdistämällä kestävyysurheilun ja mäkihypyn ja yksi lähti mittomaan kuntoaan fysioterapeuttina Yhdysvaltoihin saakka jne. Yhteys lähes kaikkiin valmennettaviini on säilynyt aikojen kuluessa.

1980-luku huipentui maajoukkueessa

Lentopalloilussa 1980-luku oli Juhanille edelleen vahvaa aikaa. Virtain Urheilijoiden joukkue nousi 1-sarjaan.

-Sen joukkueen riveissä pelasi Pekka Mäkinen -niminen kaveri, jonka asennetta pidän yhtenä kaikkein kovimmista esimerkeistä. Kesällä harjoituskauden alkaessa Pekka oli luvannut olla joukkueen passari kovan tavoitteen sisältämän kauden alusta loppuun. Vaikka hän yllättäen saikin elokuussa tiedon ensimmäisestä varsinaisesta työpaikastaan, joka oli Kerimäellä Savonlinnan takana, mies ajoi joka ainoa viikonloppu syksystä ke-vääseen tuon runsaat 800 kilometriä, ehtien perjantain myöhäisharjoituksiin ja viikon-lopun peleihin. Se oli vertaansa vailla oleva temppu kaverilta, joka sitten vielä pelasi huikean kauden saavuttaen joukkueen passarina nousutavoitteen!

Harri Tarvaisen myötävaikutuksella Juhanille aukesi kuin lottovoittona haasteellinen pesti saadessaan kutsun miesten lentopallomaajoukkueen hieroja-huoltajan tehtäviin Elmer Ukkolan työn jatkajana keväällä 1983.

-Kahden vuoden mittainen ”komennus” oli itselleni valmennuksen korkeakoulu, missäsain läheltä seurata kautta aikojen maamme menestyneimmän valmentajan Reino Kososen, tulisieluisen Jukka Kutilan ja olympiavoittaja Vodek Sadalskin tekemisiä. Leireilimme viikkoja Neuvostoliiton, USA:n, Kanadan, Puolan ja Tsekkoslovakian maajoukkuei- den kanssa kotimaassa ja ulkomailla. Maaotteluja kertyi yli 50, joissa toimin joukkueen huoltajana ja tilastomiehenä. Harjoituksissa vedin verryttelyt ja jäähdyttelyt sekä oheisharjoituksia Jouni Parkkalin, Mauri ”Moukari” Leppäsen ja mm. Kari Kalinin tähdittämälle joukkueelle. Voitimme Länsi-Euroopan mestaruusturnauksessa hopeaa. Em-kisoissa Itä-Saksassa saavuttamamme 7. sija puolestaan oli lähes 25 vuotta Suomen lentopalloilun paras kansainvälinen saavutus.

Uusi aika – uusi vuosituhat

1990-luvulla huippu- ja kilpaurheilu jäi taka-alalle, kun panostus lasten ja nuorten leirikeskuksen johtamiseen Virtain Vaskuulla nousi ykkösasiaksi. Sadat liikunnalliset ja muut teemaleirit vetivät joukkoja lähiseudulta ja maan eri puolilta Huvikumpuun, missä oh-jausvastuuseen kouliintunut talon isäntä vastasi puolisonsa Annen rinnalla perheyrityksen toimintojen pyörittämisestä.

Uuden vuosituhannen alkaessa Juhani ryhtyi lentopalloilusta innostuneen esikoispoikansa Ahdin joukkueen valmentajaksi, ensin Kurun Ryhdin ja myöhemmin Virtain Urheilijoiden lipun alla. Viiden vuoden aikana joukkue oli mukana neljä kertaa ikäluokkansa Sm-lopputurnauksessa, voitti B-pojissa Power-Cupin kultaa ja pronssia ja huipensi projektinsa A-poikien Suomen mestaruuteen vuonna 2005. Tunnetuin tästä joukosta on ammattilaiseksi yltänyt maajoukkuemies Urpo Sivula, joka oli Viidan valmennuksessa juniorina kaikkiaan viisi vuotta.

2000-luvulla Juhanin ohjelmassa on ollut yksi kausi Ylöjärven Pallon miesten 1-sarjajoukkueen peräsimessä sekä kolme kautta Virtain Veikkojen junnuprojektin vetäjänä. Jälkimmäinen hanke oli jälleen kasvatustyötä perusteellisimmillaan. Jokaisella kaudella joukkue pääsi Sm-sarjaan ja saavutti keväällä 2010 lopputurnauksessa 6. sijan. Ryhmästä on kolme pelaajaa iskenyt palloa myös poikien Suomi-paidassa (Anssi Viita, Karl Kulaots, Santeri Salomaa) ja neljä on pokannut alueiden Sm-turnauksessa kultaisen mitalin (Kulaots, Salomaa, Harri Leppämäki ja Jani Liski).

Keväällä 2010 Oriveden Ponnistuksen naisten Sm-liigan joukkue oli päättänyt lopettaa pitkäaikaisen yhteistyön valmentaja Jukka Koskisen kanssa ja yllättäen yhtenä vaihtoehtona uudeksi valmentajaksi nostettiin myös Juhani Viita. Edellisen kerran Juhania oli OrPo:n valmentajaksi kysytty keväällä 1985, silloin Sm-sarjaan nousseen miesjoukkueen käskijäksi. Tuolloin tuoreena aviomiehenä ja talon rakentajana ei antanut sijaa myönteiselle vastaukselle, mutta nyt 54-vuotiaana Juhani katsoi voivansa pestin ottaa vastaan, jos hänet tehtävään valittaisiin.

Kesäkuun 1. päivänä OrPo:n naisjoukkueen uutena valmentajana Juhani piti joukkueen avauspalaverin Oriveden liikuntahallilla ja tiivis kesäharjoittelu sai samalla alkutahdit. Joukkueen kokoonpano antoi edellytykset menestykselle ja kausi 2011-2011 on edelleen OrPo:n maineikkaan historian paras 18 vuoteen, kun huomioidaan Suomen Cupissa saavutettu hopea ja Mestaruusliigassa voitettu hopea. Kaikki sarjan muut joukkueet OrPo voitti useamman kerran, mutta yli 80 voittoa peräjälkeen ottanut LP Viesti Salosta jäi kaatamatta. Lähimmäksi tavoitetta Juhanin valmentama joukkue pääsi loppuottelusarjan toisessa ottelussa, kun se pystyi venyttämään kovatasoisen kamppailun Saloa vastaan viiteen erään. Tomi Lemminkäisen vuosia rakentama joukkue huippuhakkuri Virginie De Carnen johdolla oli lopulta kuitenkin parempi.

Sopimus OrPo:n kanssa oli alunalkaenkin yksivuotinen ja Juhanin valmennustyö liigatasolla päättyi hopeajuhliin. Kaudella oli miesten tai naisten liigajoukkueissa kaksi ”veteraani-ikäistä” valmentajaa, Reino Kosonen ja Juhani Viita.

Elokuussa 2011 Juhani teki paluun tuttuun tiimiin, kun A-poikien Sm-sarjassa pelaava Virtain Veikkojen joukkue alotti tavoitteellisen tähtäämisen kohti kevään 2012 finaali-turnausta. Joukkueen kokoonpano oli lähes sama, kuin puolitoista vuotta aikaisemmin Juhanin luovuttua joukkueen valmennuskuvioista OrPo -pestin vuoksi. Loukkaantumiset ja sairastelut kohtelivat kaltoin hieman hajanaista ryhmää kauden aikana siinä määrin, että Sm-sarjan sijoitukseksi jäi 13. tila ja täpärä putoaminen finaaliturnauksesta.

Keväällä 2012 päivittäisvalmennus päättyi, mutta erilaisissa urheiluun liittyvissä projekteissa Viita on jatkanut ajoittain. Esimerkkinä tästä Jouni Parkkalin vetämä mini-maajoukkuetoiminta.

Urheiluvalmennuksen parissa vuosikymmenten aikana kertyneet kokemukset antavat vankan selkänojan Viidan näkemyksille, joiden pohjalta hän pitää tsemppi-luentojaan niin yritysten kuin eri yhteisöjen ryhmille. ”Hyvinvointia hyvästä hengestä” -luennoilla pohditaan arvojen, tavoitteiden ja asenteen merkitystä niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta.